Näin ihan ihmeellistä unta, tai ihan ookoota, riippuen vähän. Oltiin matkalla Raumalle (luultavasti), koko suku, linja-autossa, tavallinen kesäpäivä. En muista niin paljoa koko linja-automatkasta, mutta vessa oli ihan ihmeellinen. Avasin vessan oven ja koko "huussi" oli pehmustettu harmaalla kankaalla ja joillakin muilla pehmeillä materiaaleilla. Pehmustetun kannen päällä oli Joonas-serkun kannettava CD-soitin ja skeittikenkä. Siirsin ne sivuun. Jonkin ajan päästä me oltiin määränpäässä. Vaikka koko paikka näyttikin mummolalta, itseasiassa se oli meiän mummola. Ihan sekavaa. Menin nukkumaan vierashuoneeseen. Siellä oli muutama muukin, en nyt muista että ketkä. Minun piti tavata nettituttuni Tomi. Sen piti tulla sinne. Nousin sängystä ja kyselin kaikilta, et missä Tomi on. Lopulta sain vastauksen, et: "Se on aitassa Sonjan kanssa". Olin heti et "Mitä vit...?" Eli  tietenkin heräsi epäilys ja lähdin ulos kohti pihalla olevaa aittarakennusta. Yhtäkkiä olikin jo aamu, ja Sonja tuli väsyneenä ulos aitan terassille. Kyselin tietenkin mustasukkasena Tomia, joka tulikin pelkkä pyyhe lantioilla perässä. Jäin suu auki tuijottamaan hänen erittäin seksikästä olemustaan! (niin typerältä kuin kuulostaakin, mutta olin ihan myyty) Taisin kehuskella Tomia ihan ääneen siinä. Muutaman pienen sekunnin jälkeen juoksin kiljuen sen kaulaan ja kaadoin sen terassinpöydälle, ja melkein, MELKEIN, suutelin sitä, mut enhän voinu.. Ei meillä mitään juttua muutenkaan itseasiassa ikinä ees oo ollu. Hipas meiän huulet.. mut mut.. niin..Unta se vaan oli. Ja tollanen ei ikinä vois olla mahdollista. Tomia sais potkii ikuisuudet persiille, ennenku se tekis yhtään mitään, mikä littyy minuun.  Sit en muista mitään loppu-unesta, paljoakaan. Heräsin imurin ärsyttävään ääneen. Pyöriskelin varmaan aika pitkään sängyssä ja yritin nukahtaa uudelleen. Ei onnistunu. Lopulta jaksoin nousta ja painelin keittiöön. Kylmää riisiä ja kylmiä lihapullia. Yak. Ja Simpsonit telkkarista. Ainiin, äitienpäivä. Muut lähti onnittelemaan mummeja.. Mutta vitut minä minnekkään lähin. Kotiin jäin vaan laiskuudestani, ja koska halusin. Ajattelin et Tomi tulis herättyään meseen (eli siinä kolmen aikaan..).. Mutta eihän tota vieläkään kuulu. Paskat sen kanssa. Oon katkera sille, koska se ei älyä, miten tärkeä se on ylipäätänsä miulle!  Jonain päivänä kai... Mutta nyt lopetan, ja jään odottelemaan alitajuisesti Tomia, ja samalla jutustelen muiden ihmisten kanssa. Mutustelen samalla yskänkarkkeja, kun ei oo muutakaan. Pilttipurkitin loppu. *sniif* Huomenna täytyy ostaa..